Iltavirkkuus lihottaa ja on jopa terveydelle vaarallista

Ayurvedassa ei ole moniakaan ns. yleisiä totuuksia, mutta aikaista nukkumaanmenoa se suosittaa oikeastaan kaikille. Länsimainen unitutkimus on tulossa samaan johtopäätökseen.

Helsingin Sanomissa äskettäin julkaistun artikkelin mukaan tutkijat ovat löytäneet yhä vahvempaa näyttöä siitä, että iltavirkkuus on terveydelle vaarallista. Viime vuonna tehty brittitutkimus osoitti, että mitä virkeämpi ihminen on iltaisin, sitä suurempi riski hänellä on sairastua mielenterveyden häiriöihin, kakkostyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, hengityselinten sairauksiin sekä neurologisiin sairauksiin. Tuoreessa Kanadassa tehdyssä tutkimuksessa seurattiin opiskelijoita kolmen vuoden ajan. Tulokseksi saatiin, että mitä iltavirkumpi opiskelija oli, sitä kehnommin hän menestyi opinnoissaan ja sitä enemmän hän käytti päihteitä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen toteaakin artikkelissa, että ”jos iltavirkku onnistuu aikaistamaan nukkumaanmenoaan, hän todennäköisesti hyötyy siitä – unihormoni melatoniinin tuotanto aikaistuu, unen laatu paranee ja ihminen herää virkeämpänä”. Partosen mukaan kyse on siitä, että yökukkujille kertyy helposti univelkaa. Se nostaa verenpainetta ja rasittaa sydäntä ja verisuonia.

Univelka ruokkii myös lihomista. Huonosti nukuttujen öiden jälkeen ihminen tuntee suurempaa näläntunnetta. Erityisen voimallisesti nälkä iskee seuraavana iltana, kun väsymys on pahimmillaan. Silloin ihminen valitsee tiedostamattaan helposti hiilihydraatti- ja rasvapitoisia välipaloja tai aterioita. ”Kaloreita ei kuitenkaan pystytä tehokkaasti polttamaan yöllä. Insuliini voi menettää tehoaan ja veren sokeriarvot jäävät tavallista suuremmaksi, mikä lisää kakkostyypin diabeteksen riskiä”, Partonen toteaa.

Oman sisäisen kellon siirtämiseen unitutkija esittää kolme hyvää keinoa:

  1. Valo on nopein keino vaikuttaa sisäiseen kelloon. Jos kirkasta valoa suunnataan ihmisen silmiin aamulla kello viiden ja yhdeksän välillä, luontainen vuorokausirytmin jätättäminen häviää. Vuodenaika valohoitoon on nyt otollinen, kun aamut ovat valoisia.
  2. Liikunta on hieman hitaampi keino vaikuttaa vuorokausirytmiin. Jos liikkuu pari kolme kertaa viikossa niin että hengästyy ja syke nousee ja tekee sen aamulla tai viimeistään varhaisiltapäivällä, vuorokausirytmi alkaa aikaistua.
  3. Sosiaalinen aikataulu on kolmas keino vaikuttaa sisäiseen kelloon. Kun pitää kiinni säännöllisestä päivärytmistä, syö tiettyinä aikoina, eikä harrasta juuri ennen nukkumaan menoa mitään aivoja ja kehoa kiihdyttävää, nukahtaminen helpottuu.

Ayurvedisen näkökulman mukaan myöhäinen herääminen – ja etenkin myöhäinen sängystä ylös nousu – on voimakkaasti kaphaa lisäävää. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että olo voi olla raskas monta tuntia ylösnousun jälkeen ja voimattomuuden tunne voi jatkua koko päivän. Jos ylösnousu tapahtuu myöhään useasti, se voi tehdä jatkuvan uneliaan olon ja tunteen että on nukkunut liian vähän. Kapha lisää helposti myös kehon limaisuutta. Se tuntuu tukkoisena olona ja hengittäminen voi tuntua raskaalta. Lisäksi kaphan lisääntyminen hidastaa ruoan sulamista ja aineenvaihduntaa tehden nälän tunteen heikoksi – kunnes myöhään iltapäivällä tai illalla tekeekin mieli syödä raskaasti. Tästä johtuu aamutorkkujen lihominen, jos asiaa katsotaan Ayurvedan näkökulmasta. Asiaan vaikuttaa myös se, että jos olo on väsynyt, et myöskään liiku ja polta kaloreita.

Ayurvedisen vuorokausirytmin mukaan kapha-aika alkaa aamulla kello kuusi. Sitä ennen onkin paras heräämisaika. Pikkuvauvat heräävät luontaisesti näihin aikoihin. Jos heräät aikaisin, voit nauttia aamusta rauhassa, joogata ja meditoida. Näin päiväsi lähtee käyntiin ihan uudella tavalla.

Jos et kuitenkaan jaksa herätä näin ajoissa, pidä huolta, ettet jää sänkyyn makailemaan. Mitä kauemmin makaat kapha-aikana (klo 6 – 10), sitä enemmän kapha lisääntyy. Ylös pitäisi päästä pääsääntöisesti viimeistään kymmenen minuutin kuluttua heräämisestä.

PS. Partosen HS:ssä siteeraamien tutkimusten perusteella ns. iltavirkkuja on suomalaisista vain noin 12 prosenttia. Jäljelle jäävistä 88 prosentista lähes puolet on aamuvirkkuja. Loput kuuluvat välimaastoon, jotka voivat vaikuttaa päivärytmiinsä omalla rutiinillaan.

Lähde: Helsingin Sanomat 17.3.2019

 

pölllö
Heli Jurvanen

Heli Jurvanen

Artikkelien kirjoittaja Heli Jurvanen on työskennellyt ayurvedan parissa yli kaksikymmentä vuotta. Heli on työskennellyt Maharishi Ayurveda -hoitajana sekä - terveysneuvojana yksityisvastaanotollaan ja Lääkäriasema Sofianovassa Helsingissä. Koulutukseltaan Heli on sairaanhoitaja (AMK), kuntoutuksen ohjaaja ja ayurveda-konsultti.