Miksi kaipaamme makeaa? Mikä vaikutus sokerilla on doshiin? Miksi fruktoosi on niin ei-suositeltavaa? Miten luonnollisimmin voisimme tyydyttää makeanhimomme? Tässä artikkelissa valotamme ayurvedistä näkemystä sokeriin ja muhin makeutusaineisiin.
Makea on yksi kuudesta ayurvedan perusmausta ja oikeastaan kaikki pitävät makeasta. Vanhat ayurveda-tekstit kertovat, että ”jos sinulla on jokaisella aterialla kaikki kuusi makua tarjolla, et sairastu koskaan; jos vain viisi sairastut harvoin; mikäli ateriallasi on tarjolla olevia makuja vähemmän, sinulla enemmän terveysongelmia”.
Makea on makuna laaja-alainen ja siis tärkeä osa ayurvedistä ravintoa. Erityisesti kasvavat lapset pitävät makeasta ja tarvitsevat sen tuomaa energiaa.
Ihminen on vuosituhansien varrella oppinut tunnistamaan, mikä luonnossa on sille hyväksi. Makea maistuu kaikkien suussa hyvälle. Laajasti katsoen makeaa makua on monissa vihanneksissa ja viljoissa sekä hedelmissä, joista yleensä luonnostaan pidämme.
Aikamme vitsaus on siinä, että makeaan on tullut riippuvuus. Jalostettua sokeria eri muodoissaan lisätään nykyisin moniin ruokiin, joissa sitä ei alun perin ollut – tai joissa oli makeaa luonnostaan huomattavasti nykyistä vähemmän. Sokerin kulutus on länsimaissa viimeisen vuosisadan aikana noussut monikymmenkertaiseksi*. Erityisesti sokerinkulutusta on lisännyt maissisiirapin käyttöönotto. Sitä käytetään paljon valmisruoissa ja virvoitusjuomissa.
Mitä enemmän kehosi on poissa tasapainosta, sitä enemmän haluat jotain, mikä ei ole sinulle hyväksi. Makea lisää kaphaa, joka puolestaan lisää makeanhimoa. Kumuloitunut kapha voi tuottaa monenlaisia terveysongelmia: ylipainoa, aineenvaihdunnan hidastumista, yskää, flunssaa ja liiallista liman tuottoa.
Fruktoosi saa meidät syömään enemmän ja haittaa aineenvaihduntaa
Sokeri sisältää glukoosia ja fruktoosia ja antaa meille energiaa. Pelkkä fruktoosi tai lisätyt makeutusaineet ovat meille haitallista, koska ne eivät anna meille luonnollista kylläisyyden tunnetta vaan jatkamme makean syömistä lisää ja lisää.
Elintarviketeollisuus käyttää luonnollisen kylläisyyden tunteen sivuuttamisilmiötä hyväkseen varsin kyynisesti. Kun esim. kolajuomia myytiin aiemmin vain 0,3 litran pulloissa, myydään niitä nykyisin jopa kahden litran ”kanistereissa” (joissain maissa saa jopa kolmen litran ”tynnyreitä”). Fruktoosia käytetään yleisesti virvoitusjuomissa ja makeutetuissa kivennäisvesissä sekä energiajuomissa, joissa on myös diureetteja, kuten kofeiini, stimuloimassa käyttäjälle ns. sokeripiikin. Piikin jälkeen elimistön sokeritasapaino romahtaa ja haluat lisää samaa.
Prosessoitujen ruokien ja juomien käytön minimointi on hyvin perusteltua, koska maissisiirappia (maissista tehty sokeriuute) käytetään yleisesti todella monissa valmisruoissa.**
Se, että maissisiirappi ja fruktoosi eivät tuo kylläisyyden tunnetta ja edesauttavat esim. ylipainon syntymistä on vain yksi ongelma. Runsas fruktoosin käyttö yhdistetään uusissa tutkimuksissa metaboliseen oireyhtymään, viskeraalisen eli vatsaontelossa sijaitsevan rasvan kertymiseen ja 2-tyypin diabetekseen. Lisäksi fruktoosista muodostuu maksassa huonoja rasvoja (mm. triglyseridi), jotka yhdistetään nykyisin sydänsairauksiin ja sydänkohtauksiin. Erityisen haitallisia ovat fruktoosia sisältävät juomat.
Hunaja on ayurvedassa sekä eliksiiriä että myrkkyä
Niinpä, vaikka makea maku ei ole ongelma, lisätyt sokerit ovat – ja niitä meidän tulisi välttää. Nauti makeasta hedelmissä ja ellei se vielä riitä, käytä kuivahedelmiä, kuten taateleita tai rusinoita. Muista kuitenkin luonnollisia makeita makujakin syödessäsi doshien tarpeet: kaphalle makeaa missä tahansa muodossa vain vähän.
Pieni ayurvedinen erikoisuus makean suhteen on se, että hunajan katsotaan sopivan kaphalle kohtuudella nautittuna hyvin. Mutta, kuten ehkä jo olet kuullutkin, sitä ei tulisi koskaan kuumentaa, koska silloin se ayurvedisen käsityksen mukaan muuttuu eliksiiristä myrkyksi. Tästä näkökulmasta onkin mielenkiintoista, että kuumennetun hunajan glykeeminen indeksi on korkea, jolloin veren insuliiniarvot nousevat nopeasti. Kuumentamaton hunaja, samoin kuin makeat hedelmät ja vihannekset, nostavat arvoja selvästi hitaammin.
Vaikka hunaja on siis parhaimmillaan melkein eliksiiri ja sopii kaphalle, pittan ja vatan tulisi käyttää sitä kuumentamattomanakin vain vähäisiä määriä. Suurempina määrinä se voi ”kuumentaa” pittaa ja ”kuivata” vataa. Näistä syistä hunajaa ei suositella nautittavaksi myöskään helteillä.
Parasta siis on, jos jätät lisätyn sokerin mahdollisimman vähälle, mutta mikäli et halua luopua siitä kokonaan, voit ehkä korvata sitä osin vähemmän käsitellyllä raakaruokosokerilla tai palmusokerilla (jaggery), joka on tehty palmun mahlasta tai kukinnon nektarista ja kuivataan auringossa. Sitä prosessoidaan vähemmän kuin perinteistä sokeria. Muista kuitenkin kohtuus kaikessa makeassa – erityisesti näin kaphaisen kevään aikaan.
*Sokerin kulutus oli Englannissa 1900-luvun alussa 80 kertaa pienempi kuin nykyisin. Kehitys on ollut samansuuntainen muissakin Euroopan maissa. Euromonitorin ja OECD:n tilastojen mukaan suomalaiset syövät nykyisin sokeria keskimäärin hieman yli 90 grammaa vuorokaudessa. Eniten sokeria syövät amerikkalaiset (126 grammaa), vähiten intialaiset ja indonesialaiset. Ylipainoisia maailmassa löytyy eniten juuri Yhdysvalloista. Intialaiset ja indonesialaiset ovat ylipainoisia noin kymmenen kertaa harvemmin kuin amerikkalaiset.
**Helsingin Sanomat uutisoi 16.5.2019 Cell Metabolism –lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan muroja ja muuta pitkälle käsiteltyä ruokaa syöneet lihoivat selvästi jo kahdessa viikossa.
Lähteet: artikkelin taustamateriaalina on käytetty Peter Brownin tohtori Donn Brennanista tekemää haastattelua sekä OECD:n ravintotilastoja ja Euromonitorin Washington Post –lehdessä julkaisemia markkinatutkimuksia ja lisäksi Pronutritionist.net-sivuston blogiartikkelit fruktoosista ja Kuningaskuluttajan artikkelia ”Lisättyä fruktoosia on vaikea välttää”.
