Psykologian professori emerita Liisa Keltinkangas-Järvisen kirja ”Itsekkyyden aika – miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin” on ollut tänä vuonna yksi Suomen eniten luetuista kirjoista. Kirja käsittelee nyky-yhteiskunnan yksilökeskeisyyttä ja sitä, miten itsekkyydestä on tullut ihannoitu hyve.
Tohtori Tony Naderin kansainvälinen bestseller The power of Caring sivuaa mielenkiintoisella tavalla samaa itsekkyyden ja toisista välittämisen teemaa. Neurotieteilijä ja vedatiedon tuntija Nader näkee itsekkyyden ongelmana, jonka taustalla on liian suppea käsitys ihmisestä ja tietoisuudesta. Hän pitää tärkeänä, että teemme selvän eron itsekkyyden ja itsehoivan välillä
Ayurveda-terveysneuvonnassa kohtaan usein hoitoalan ihmisiä. Varsinkin heidän työssään huolenpito asiakkaista tai potilaista johtaa välillä uupumukseen, jonka seurauksena he eivät enää jaksa hoitaa kunnolla edes itseään, saatikka muita.
Välittäminen ja toisista huolehtiminen kuuluvat jokaiselle. Samanaikaisesti ajattelen kuitenkin myös niin, että ihminen voi antaa muille vain siitä mitä hänellä jo on. Tyhjässä kupissa ei ole mitään jaettavaa. Hoitoalan ohella monessa muussakin työssä on ihmisillä nykyisin suuria jaksamishaasteita, osin siksi, että itsestä huolen pitäminen on jäänyt heiltä liian vähälle.
Yltiöyksilöllisyys ja henkilöbrändäys vieraannuttavat
Liisa Keltinkangas-Järvinen näkee, että nyky-yhteiskunnan yltiöyksilöllinen ja minäkeskeinen kulttuuri on muuttanut entiset narsistiset piirteet ihannoiduiksi hyveiksi. Tästä on seurannut laajaa psyykkistä pahoinvointia, yksinäisyyttä ja ihmisten keskinäisen yhteistyön hankaloitumista.
Keltinkangas-Järvinen toteaa, että monet asiat, joita ennen pidettiin narsismin tunnuspiirteinä ovat nykyään yhteiskunnassa palkittavia normeja ja menestyksen edellytyksiä. Kun ihanteena on pelkkä oman hyödyn maksimointi ja henkilöbrändäys, kyky empatiaan, kompromisseihin ja yhteisen hyvän rakentamiseen heikkenee. Keltinkangas-Järvinen kritisoi voimakkaasti myös tykkäysten kalasteluun keskittyvää, itsekkyyttä ruokkivaa sosiaalista mediaa.
Hän kritisoi kirjassaan myös harhaa siitä, että menestys olisi riippuvaista pelkästään yksilöstä itsestään, ja että epäonnistuminen tai uupuminen tulkitaan aina yksilön omaksi syyksi. Tästä kun on usein seurauksena jatkuva riittämättömyyden tunne, jota erityisesti nuoret potevat.
Emerita professorin ratkaisu asiaan on paluu terveempään kulttuuriin. Hän korostaa, että ihminen ei rakenna minäkuvaansa erillään muista, vaan yksilön tulisi oppia tukeutumaan uudelleen ryhmään ja meidän tulisi palauttaa yhteisöllisyyden, empatian ja vastuunkannon merkitys sille kuuluvaan arvoon.
Tony Nader: Elämän valtameressä kaikki on yhtä
Tony Nader on samoilla linjoilla yhteyden merkityksestä ihmisille. Läheisen tai tuntemattoman auttaminen ja tukeminen sekä itsensä auttaminen ja tukeminen ovat Naderille kaikki saman asian eri puolia, koska hänen tietoisuuskeskeisessä maailmankuvassaan kaikki on lopulta yhtä.
Nader kuvaa kirjassaan koskettavasti sitä, miten välittäminen ja toisten auttaminen ja huolenpito ovat ihmiselle biologisesti luontaisia, arvokkaita ja lähes välttämättömiä asioita*. Hän tekee myös hienon yhteenvedon siitä, miten filosofit ja viisaat maailman eri kulttuuriperinnöissä ovat arvottaneet huolenpitoa ja lähimmäisestä välittämistä.
Naderin kirja havainnollistaa ihmistä omassa ympäristössään vertaamalla ihmistä ja tämän toimia lampeen tai mereen heitettyyn kiveen. Kiven tuottamat aallot ja väreet heijastuvat ennemmin tai myöhemmin kaikkialle lammessa tai meressä. Aivan vastaavasti kaikki se, mitä yksilö ajattelee, sanoo tai tekee, vaikuttaa aina hänen läheisiinsä, perheeseen, yhteisöön, koko yhteiskuntaan ja maailmaan.
Tue ja auta, mutta älä kanna toista väkisin
Nader pitää tärkeänä, että erotamme sen, milloin välittämisestä (caring) tuleekin toisen kantamista ja kannattelemista (carrying). Toisesta huolehtimisessa on hänestä hyvä löytää sellainen kohtuus, joka palvelee ja voimistaa molempia osapuolia – vain silloin elämä kokonaisuudessaan jää voitolle.
Itsensä huolehtimisen osalta Nader tuo loistavasti esiin sen, kuinka yhteiskuntamme tuloksia ja kiirettä usein yliarvostava kulttuuri ikään kuin kieltää esimerkiksi lepäämisen silloinkin, kun siihen on selkeä tarve. Kirjassa on pieniä tehtäviä, joilla kirjan tärkeää sanomaa kirkastetaan jokaiselle omakohtaisesti.
Mikä olisi sinun vastauksesi kysymykseen ”Kuinka usein olet ylpeillyt sillä, että olet levännyt vähemmän kuin olisi ollut sinulle hyväksi?”
Jos ja kun ymmärrämme kaiken syvän yhteyden, on helpompaa käydä levon tarpeessa levolle, vaikka elämässä olisi muitakin velvoitteita. Tietoisuuskeskeinen ayurveda pitää itsestään selvänä, että sinulle hyvää tekevä omahieronta tai meditaatioon käytetty hetki ovat hyviä tekoja myös läheistesi kannalta. Sopiva määrä itsehoivaa luo pohjan sille, että jaksat aidosti pitää huolta myös läheisistäsi, sekä sille, että olet rakentava, yhdistävä osa myös yhteisösi kannalta.
*Naderin mukaan toisten auttaminen ja myötätunnon osoittaminen vaikuttaa kehossa esim. sellaisten mielihyvä- ja onnellisuushormonien (keskushermoston välittäjäaineiden) kuten oksitosiinin, dopamiinin ja serotoniinin virtaukseen sekä vagus-hermon aktiivisuuteen. Hyvät teot ja ystävällisyys toisia kohtaan muovaavat siis myös hermostoasi kohti tasapainoa.
Nader kirjoittaa, että kun huolenpito ja toisista välittäminen menee yli omien voimavarojen, voidaan puhua myötätuntouupumuksesta (compassion fatigue) tai empatiauupumuksesta (empathy fatigue). Jos eläydyt toisten kärsimykseen äärimmäisen empaattisesti, yli voimavarojesi, saattaa seurauksena olla ensin kyynistyminen ja sitten uupuminen. Rakkauteen ja yhteyden tunteeseen, myötätuntoon perustuva auttaminen ja huolenpito voi sekin olla fyysisesti väsyttävää, mutta yleensä se koetaan silti molemmin puolin voimaannuttavana.
*******
Voit tutustua laajasti ayurvedaankin perehtyneen tohtori Naderin ajatuksiin podcastissa Depth over noice tai hänen kotisivuillaan
Tässä vielä tuoreen, yllä olevaan teemaan liittyvä keskustelu, jossa Tony Nader on mukana.
